Mainintoja journalisteista

  • Laura Saarikoski, HS – Tarkkanäköinen toimittaja ja monimutkaisia asioita inhimillistävä tarinankertoja, jolla on merkittävää vaikutusvaltaa siihen, millaisen kuvan suomalaiset saavat Yhdysvaltain presidentinvaaleista.
  • Tommi Parkkonen, IL – peloton ja häpeämätön politiikan toimittaja, jonka taustatyöt on tehty aina huolella ja vahvaa kontaktiverkkoa hyödyntäen.
  • Jussi Pullinen, Nyt.fi – digitalisaation tienraivaaja tulee kerrankin toimituksen sisältä. Kiinnostavaa nähdä, millaista vuorovaikutusta Nytin uusi sovellus synnyttää.
  • Henkilöbrändien merkitys kasvaa 2016. Yhä useammin katsotaan kuka on tekijä, ei sitä, missä se on julkaistu. Tietysti laajalevikkiset julkaisut ovat hyvä alusta rakentaa henkilöbrändiä. Itse vierasta tätä sankarijournalismin kultin rakentamista.
    Kaipaan silti sitä kovaa journalistia, joka tekee ensi vuonna kovan perinteisen skuupin. Paljastaa vaikka jotain mielenkiintoista politiikan tiimoilta.
    Toki olisi virkistävää, että joku nuorten, uuden polven journalistien kollektiivi löisi kunnolla läpi ja haastaisi perinteisen median. Esimerkiksi Long Play
    ei ainakaan vielä ole noussut lunastamaan kaikkia siihen hypetettyjä odotuksia.
    Vaikea on sanoa kuka on kovin 2016, mutta Saarikosken pariskunta kyllä tekee hyvää työtä olipa aihe ja alue mikä tahansa.
  • Lauri Nurmi, Aamulehti ja Lännen Media. Täynnä alkuvoimaa, tinkimättömyyttä ja valtakunnan skuuppeja.
  • Pekka Juntti, Pohjolan Sanomat. Vavahduttavaa featurea, jossa törmäävät pienet ihmiskohtalot, universaalit tunteet ja toimittajan suoruus.
  • Ville Ranta, free. Kovaa työtä avoimen yhteiskunnan puolesta vuodesta toiseen myrskyjen keskellä.
  • Saku Timonen. Ei journalisti perinteisessä merkityksessä eikä muutenkaan aina jaksa tehdä taustojaan loppuun asti. Silti intohimoinen, aikaansaava ja rohkea.
  • Jussi Pullinen. Tehnyt Nytistä suomen buzzfeedin.
  • Jari Hanska: jatkaa hallintorekisterilain avaamista.
  • Faktabaari: levittää toimintaansa laajemmalti Eurooppaaan
  • Haaga-Helia: aloittaa uuden journalismin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon, jossa fokuksessa kehittäjien kouluttaminen ja monialaisen joukon johtaminen journalismi fokuksessa (toim. huom. olen erittäin jäävi).
  • Long Play ja sen kanssa toimineet
  • Suomen suurimman viikkolehden päätoimittaja Eeva-Helena Jokitaipale, joka jää 2016 eläkkeelle. Ainoa suurista päätoimittajista jota ei ole nähty linnan juhlissa eikä ministerien briiffeissä tai viestintäjohtajien lounailla. Koskaan. Häneen ei voi ulkoa vaikuttaa eikä häntä myöskään mihinkään kutsuta.
  • Ruben Stiller, riippumaton älykkö ja pätevä journalisti, joka vetää sananvapauden mallimaan ainoaa mediakriittistä tv-ohjelmaa.
  • Hän, joka perustaa mobiiliin uuden jsn:n periaatteita noudattavan riippumattoman uutismedian.”
  • Sarkamedia: rasittavuutta hipovan puritaaninen suhtautuminen journalismiin yhdistettynä kiinnostukseen tulevaisuudesta synnyttää varmasti mielenkiintoisia juttuja.
  • Jani Kaaro: pystynyt luomaan oman yleisönsä erityisosaamisensa ympärillä. Tulee toimeen perinteisen 9-17 työpäivän ulkopuolella ja tuo keskusteluun tuoreita näkökulmia.
  • Uusi, vielä tuntematon kollektiivi tai yritys, joka tekee laadukasta uutisjournalismia. (taikasauvamielikuva voimaannuttaa!)
  • Uutisraportin tekijätiimi. Sen lisäksi, että Tuomas Peltomäen juontama ajankohtaisohjelma käsittelee tärkeitä asioita hauskasti, oivaltavasti ja yllättävistä näkökulmista, tekijät ovat näyttäneet kyntensä myös muualla. Esimerkiksi Maria Pettersson ja Paavo Teittinen kirjoittavat artikkeleita, joita lukiessa ymmärtää aina jotain uutta.
  • Marimekko-kirjan tekijätiimi. Kirjan neljä kirjoittajaa on valtavan kunnianhimoisia toimittajia, jotka jaksavat selvittää ja tarkistaa asioita väsymättä. Heidän kirjoittamaansa, hyvin eteenpäin soljuvaa tekstiä on ilo lukea.
  • Kollegani Uudessa Inarissa. Projektiin valikoitui valtavan monipuolinen ja taitava ryhmä toimittajia ja kuvaajia. Kaikki olivat valmiita tekemään töitä myös mukavuusalueensa ulkopuolella, esimerkiksi perustamaan uuden verkkolehden Inariin. Sellainen kehittää ja ruokkii luovuutta.
  • En nimeä, mutta sanon että ne kolme jotka työllään näyttävät mitä kova journalismi on. Tinkimättömän briljantisti.
    Ylen ajankohtaisohjelmat
    MTV:n tutkivat journalistit
    jokin joukkorahoitteinen juttuprojekti, josta emme vielä tiedä
  • Anteeksi, inhoan tätä kysymystä jo valmiiksi, koska näissä keskustelussa kärkeen tulee aina isojen talojen tyyppejä, jotka tuottavat valtakunnallisia sisältöjä hyvillä resursseilla. (Pyydän siis anteeksi julmaa ennakko-olettamustani, toivottavasti olen väärässä.)
  • Nimeän itse uuden polven huipputekijöitä muualta kuin valtakunnanmedioista. Nämä ovat uuden ajan kykyjä, eivätkä välttämättä (kaikki) tule koskaan saavuttamaan perinteistä journalistista glooriaa (skuupit jne), joiden palvominen voisi muutenkin vähentyä:
  • Veera Korhonen, valokuvaaja, blogisti, median sekatyöläinen, Porista. Loistava esimerkki siitä, mitä media-ala on ensi vuonnakin parhaimmillaan. Raikkaita avauksia, intohimoa, monitaitoisuutta.
  • Antti Laakso, toimittaja, Yle Satakunta. Nouseva tähti, joka edustaa kaikkea perinteisen(kin) journalistisen kentän hyvää ja kaunista: erinomainen yleissivistys, monipuolinen journalistinen osaaminen, hyvä esiintyjä ja osaa & haluaa ottaa asioihin kantaa.
  • Hanne Valtari, blogisti, mediayrittäjä. Uuden ajan mediasekatyöläinen, brändi, oman mediansa rakentaja. Kunnianhimoinen tekijä, mutta oman tiensä kulkija.
  • Jyri Hänninen. Valinta ei kaivanne perusteluja. Hänninen on Suomen skuuppikuningas ja pitää yhteiskunnan eliitin varpaillaan myös vuonna 2016.
  • Maria Pettersson. Kyseessä on äärimmäisen lahjakas, älykäs ja taitava journalisti, jonka jutut antavat ajattelemisen aihetta ja usein samaan aikaan hymyilyttävät nerokkuudellaan.
  • Osuuskunta Sarkamedia. Kuka kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse? Sarkamediassa on lahjakkaita nuoria ja kunnianhimoisia toimittajia ja kuvajournalisteja, jotka tekevät ensi vuonna vielä näkyvämpiä ja kiinnostavampia projekteja kuin tähän mennessä.
  • Esa Mäkinen/HS, Jarno Liski/Freelancer, Ylen plusdeski (Kaikki em. hallitsevat datajournalistisia käytäntöjä ja yhdistävät niitä tutkivan journalismin traditioon)
    En kyllä osaa tätä sanoa. Suomessa on kova journalistien kärkijoukko. Suuri ongelma on se, että heistä yhä harvemmalla on aikaa (=varaa) isoihin tutkiviin juttuihin. Tai ylipäätänsä isoihin huolella tehtyihin juttuihin.
  • (+ Image-lehti . Ja ehkä Noon-kollektiivi saa aikaan jotain Huilin kanssa?)
  • Ilkka Karisto: Long Playn editori, joka saisi kirjoittaa useammin. Tänä
    vuonna ilmestynyt Sali 403 on törkeän hyvä juttu.
  • Maria Pettersson: Erittäin kovaa työtä kautta rantain. Lonkkarissa
    julkaistu Vika kerta on hauskimpia tänä vuonna lukemiani juttuja.
  • Jari Lindholm: Onhan sen jutut nyt vaan aivan käsittämättömän tiukkoja.
  • En ota kantaa suomalaiseen mediayhteisöön, mutta saamelaisyhteisössä saamenkielisten tv-uutisten grand old lady Kaisa Aikio (joka vääntää pystyynkuolleestakin aiheesta sykähdyttävän tv-jutun), pohjoismainen reportterikone Maria Saijets (tällä hetkellä SVT:llä, aikaisemmin Yle ja NRK) ja radiojuontajastara Ánne Kirste Aikio (myös Märät säpikkäät).
  • Kyllä kai tuo Imagen Heikki Valkama & Co. on aika kovia, siksi koska
    ovat ymmärtäneet hyvin alkeet siihen miten lähteä tekemään esim.
    blogeja laadukkaan avustajakaartin kanssa.
  • Kollektiivinen journalistipalkinto kaikille naisille, jotka uskaltavat
    kirjoittaa tasa-arvosta, naisista tai suomenruotsalaisista. Itse en
    vain jaksa tota mölyämistä – life is too short to deal with assholes.
    Siksi arvostan niitä, jotka jaksavat laittaa itsensä peliin.
  • Miehillekin kunniamaininta samasta asiasta.
  • Tommi Parkkonen, Iltalehti. Tuonut tiukkasanaisen vahtikoirajournalismin takaisin jo pahasti sedättyneeseen iltapäivälehtijournalismiin.
  • Oskari Onninen. Nuori vihainen mies 2.0. Liikkuu suvereenisti useilla alueilla, hyvä kielitaju, ei pelkää pitkää muotoa.
  • Jukka Lindström. Oikeasti koomikko, mutta hei: koomikot kertoo uutiset nykyään paremmin kuin uutistoimittajat.
  • Osuuskunta Sarkan tekijät. Marimekko- ja Inhimillisä Uutisia
    -projektiensa kautta he ovat näyttäneet, miten nuoret tekijät ottavat
    alan omakseen ja tekevät asioita suurella sydämellä ja todellisella
    ammattitaidolla. Odotan innolla heidän uusia avauksiaan.
  • Radio Inaria on tullut kuunneltua aivan liian vähän. Tekijät
    ansaitsevat hatunnoston jo senkin takia, että he pitävät yllä raikasta
    radiokulttuuria alueella, josta isot mediatalot ovat aika lailla
    kaikonneet.
  • Touko Hujasen projektit ovat uskomattoman kekseliäitä. Hän on myös
    todella lahjakas kuvajournalisti. Uuden Maan Sanomien kaltaiset
    projektit ansaitsisivat vielä enemmän näkyvyyttä. Ensi vuosi voi tuoda
    mukanaan mitä vain.
  • Esa Mäkinen / HS -> suuri digitaalisen kerronnan valonkantaja.
  • Lännen Media / Aamulehti -> LM on nopeasti noussut STT:n, HS:n ja
    Ylen rinnalle ja ohi yhteiskunnallisena uutisoijana, mikä on nostanut
    maakunnallisen median tasoa roimasti. Esimerkiksi AL hakkaa nykyisin
    HS:n kotimaassa.
  • ”Melkein voisin sanoa, että HSTV -> Mahtavasti läpivietyä
    monikanavatekemistä. Jännä nähdä saavatko lisää formaatteja
    perinteiseen lähetysvirtaan. Tosin luulen, että liiketoimintamallissa
    pää tulee jo ens vuonna jäämään vetävän käteen.”
  • Lucify. Nyt jo miljoona katsojaa ensimmäiselle englanninkieliselle protolle.
  • YLEn Noin viikon uutiset ja Sanoman vastaava konsepti lyövät vielä isommin läpi.